Hikimonon taistelu

Tarina sijoittuu 700-luvun japaniin, mutta sisältää vaikutteita muualtakin.


Oli aamu. Aurinko nousi korkeiden vuorten takaa, jossa Motowaban temppeli pimensi vuorten alaisen laakson vielä useiksi tunneiksi. Vaaleanpunainen kajo toi mieleeni paljon asioita, mutta niistä en kerro. Päivästä oli tulossa hyvä. Avattuani silmäni sulkeakseni ne uudelleen, jokin sai minut varuilleni. En sulkenutkaan silmiäni vaan vartioin jokaista mahdollista liikettä. Tiesin että se tapahtuu aivan kohta.

Katsastettuani ympäristöni valmistuin johonkin mihin minun ei uskottu koskaan pystyvän. Olin valmistautunut koitokseeni kaikin mahdollisin tavoin. Olin saavuttanut kaiken mihin yksikään kuolevainen temppelin ulkopuolella ei ikinä edes laskea niin sokeaa katsettaan. Hetki oli koittanut vihdoin!

Kuulin huutoa ja meteliä seitsemän paperiseinän takaa. Se oli tulossa suoraan luokseni! Koska olin valmistautunut, pystyin nopeammin kuin polven iskeytyvä nuoli kierähtämään ylös sängystäni ja torjumaan Hanabatatoshin, tuon lihavan pikku vittupään seitsemän seinän läpäisevän ja yli yhdeksäntuhannen tiilen murskaavan kierrepotkun. Rekyyli joka siitä syntyi painoi jalkani tiukasti kiinni huoneeni tatamiin.

”Mitä oikein yrität, Vittupää?!” karjaisin.
”Sinä Asgaard, söit kevätkääryleeni!” Hanabatatoshi vastasi, sylkien samalla lihavien poskiensa välistä.
”No mitä vittua ny!”

Hämmästykseni oli suuri. En olisi ikinä koskenutkaan tuon lihapullan kevätkääryleisiin. Useiden tiedetään suorittaneen harakirin puhdistaakseen kunniansa pelkästä syytöksestä, mutta päätin olla vaipumatta häpeään ja antaa tälle läskille pikku vatipäälle opetuksen!

Potku oli ollut niin voimakas että jalkani olivat uponneet tatamiin. Impakti oli naapurihuoneesta kuuluvan nyyhkytyksen ja raivoamisen perusteella kaatanut myös suuren keisarikuninkaan teeastiaston joka oli levinnyt tuhannen pillun päreiksi lattialle. Hanabatatoshin ollessa vielä ilmassa hyödynsin hänen kehon massaansa ja suoritin hänelle salaisen tekniikkani. Kolmannentoista keisarin avokämmen aistiharhan! Kyseinen tekniikka ei aiheuta tuskaa tai kipua, mutta tekee selvää vihollisesta nopeammin kuin tämä kyseinen lyllerö kulhollisesta riisiä.

Iskin Hanabatatoshia suoraan poskelle. Iskuni aiheutti niin suuren rekyylin että kättäni päällystänyt Viktorian aikainen teräshanskani repeytyi aivan paskaksi ja silkkihanskani hajosi kuin paperi liekkeihin. En kärsinyt enempää vahinkoa, mutta Läskikuula lennähti ikkunasta ulos, vieden mukanaan puolet seinästä temppelin pihalle, josta hän jatkoi matkaansa muurin yli ja kieri temppelimme portaat alas laakson usvaan.


Hänestä ei kuultu enää koskaan mitään.

Jatkuu seuraavassa luvussa: Sensein Opetukset ja Sienimetsän poikkileikkuu!

Lisää tätä.