Pimeys, so scary.

Uu, teh Darkness. Oletko joskus pohtinut, että miksi se vieressäsi oleva metsä on niin pelottavan näköinen yön tunteina, mutta päivällä se suorastaan houkuttelee sinut syövereihinsä keräämään sieniä? Oletko ajatellut valojen sammuttua, olisiko tuonkin nurkan takana kauhuelokuvasta tuttu murhaaja?

Miksi me ylipäänsä pelkäämme pimeää? Tai miksi mielikuvituksemme alkaa pelottelemaan mieltämme erilaisilla kauhukuvilla pimeydessä? Olisihan loogisempaa, että olisimme rennompia juuri yöllä pimeydessä, kun koko maailma tuntuu pysähtyneen.

Yksi selitys voisi olla, että ihminen pelkää mitä hän ei näe tai tiedä/ymmärrä. Pimeydessä emme näe pitkälle ja varjot peittävät useat alueet. Luontainen vaistokin sanoo, että ole varuillasi, ethän voi tietää mitä sieltä löytyy. Olemme jatkuvasti varautuneet ottamaan vastaan vaikkapa yllättävän hyökkäyksen. Ihmisen mieli myös pelkää sellaista jota hän ei tiedä/ymmärrä. Hyvä esimerkki on esimerkiksi vastaantuleva epäillyttävän näköinen ihminen. Et tunne häntä, mutta hänen ulkonäkönsä/olemuksensa viestii, että hän on vaarallinen. Jos tuntisit henkilön, osaisit suhtautua häneen erilailla.

Toinen selitys on yhteiskunta. Jo Antiikin ajoista lähtien on kerrotu tarinoita ryöstäjistä ja salamurhaajista, jotka iskevät yöllä varjoista. Nykyään kauhuelokuvien kriittiset kohdat tapahtuvat pimeässä. Elokuvien innoittaman mielemme muistaa automaattisesti sen ja sen kohdan ja sovittaa sen nykyisyyteen. Myös uskonnolla on osansa asiaan. Esim. kristinuskossa (näin eurooppalaisena uskontona) korostetaan pimeyden olevan pahuuden lähde. Erityisesti Keskiajalla ihmisille jankutettiin, että yö on Saatanan ja pahojen henkien aikaa, kun taas päivä on Jumalan. Ei ihme siis jos mielemme on pelkäämässä pimeää.

Itse pelkäsin ennen pimeää todella paljon. Tai en itse pimeyttä, mutta mielikuvitukseni on aikamoinen kasa häröjä ajatuksia (osa on saanutkin osansa siitä), joten ehdin keksiä kaikenlaista. Toisaalta, pienempähän melkein kaikki pelkäävät pimeää. Nykyään pidän enemmän yöstä kuin päivästä. Yöllä on rauhallista, saat olla yksinäsi omassa rauhassasi pimeydessä ilman turhia häiriöitä. Pimeys on suorastaan rauhoittavaa. Nukummehan me pimeässä, joten ei ihme jos tunnet olosi rennoksi pimeässä. Toisaalta totaalinen pimeys ei enää rauhoittaisi, enemmänkin se ahdistaisi.

Miten on, pelkäätkö? Mikä on sinun selityksesi sinun tai muiden pimeyden pelolle?

Veikkaisin että luontainen pimeänpelko kumpuaa jostain eläimellisistä vaistoista. Päiväeläjien aistit kun evät toimi parhaalla mahdollisella tavalla pimeässä ja ehkäpä juurikin tämän vuoksi yö on petojen saalistusaikaa, mikä taas ruokkii päiväeläjien pimeänpelkoa.

Kuten Fane tuossa totesikin ihmisellä pimeänpelkoa saattavat ruokkia myös omat tai toisten keksimät pelotteet. Itse en onnekseni ole joutunut pienenäkään pelkäämään mörköjä. Vanhemmat ovat olleet sen verran järkeviä etteivät ole pelotelleet vesihiisillä tms örvelöillä. Tuollaista syvältä kumpuavaa järjenvastaista pelkoa kun voi olla hyvin vaikea hiljentää vain ajattelemalla ettei siellä mitään pelättävää ole.

PS: Hieno avaus asiakeskustelulle Fane.